Maanantaina muurattiin viimeinen harkkokerros. Tiistaina Isäntä asetteli salaoja- ja sadevesiputket paikoilleen.
Illalla Tuomo kävi täyttämässä sisustan hiekalla ja tasoittamassa isot multakasat tällaisella vehkeellä. Kyllä oli ilo katsoa ammattilaisen työntekoa!
Keskiviikkona leviteltiin styroksit: sisäpuolelle yksi kerros (meikäläisen homma) ja ulkopuolelle kaksi kerrosta.
Torstaina sitten taas lisää hiekkaa lootaan. Tytötkin olivat mukana auttamassa. Tässä Tiia on täryttimen puikoissa.
Perjantaina Isäntä purki vielä keittiön kattoa sen verran kuin pari kattotuolia vaatii tilaa. Välikaton täytteenä oli tuhoton määrä sanomalehteä, paperisilppua ja sahanpurua. Vietettiin vähän ennakkoon Juhannusta ja sytytettiin paperisilpusta kokko. Viisi säkillistä (harkkolaastin tonnin vetoinen säkki) tuli tavaraa kokkoon. Sahanpurut vietiin kompostiin ja lehdet paperikeräykseen.
Löysin silpun joukosta Hämeenlinna-Helsinki välin juna-aikataulun vuodelta 1956. Sukumme nuori veturikuski oli aikataulusta tosi innoissaan ja ilmoitti kehystävänsä sen seinälle :-) 50-luvulla on junamatka Hämeenlinnan ja Helsingin välillä kestänyt 2,5 tuntia. Nyt mennään Pendolinolla sama matka vähän reilussa tunnissa.
Lauantaina olikin lyhyt päivä raksalla. Isäntä laittoi pressun puretun katon päälle ja viimeisteltiin paikat maanantaita varten.
Huomenna on aamusella lähtö klo 7 ja paluu sitten Isännän navettaan menon aikoihin. Pitkä päivä on siis luvassa...
Täytyy myöntää, että tällainen kevyttä toimistotyötä tehnyt naisihminen on välistä aika uuvuksissa. Valoisana kesäiltana ei saa itseään ajoissa nukkumaan, aamusella taas ei meinaa päästä sängystä ylös, kun on niin väsyksissä ja joka paikka kipeänä. Isännän perässä olen yrittänyt kipittää parhaani mukaan, mutta välistä kyllä ärräpäät lentää, kun ei jaksa edes kottikärryllistä hiekkaa pitää pystyssä. Toisaalta raitista ulkoilmaa on saanut rutosti ja ihan mukavasti näyttää nahkakin työn touhussa ruskettuvan. Com si com sa, puolensa kaikessa.
No onhan sitä jotain hupiakin kaiken tämän raadannan keskellä... Isännän kanssa on käyty Saloisten Nuorisoseuran järjestämällä tanssikurssilla kolmena sunnuntaina. Opettajana on ollut diplomi tanssinopettaja Julia Venemies. Tosi mukava kurssi on ollut! Ope on osaava ja mukaansa tempaava ja parasta on se, että opittiin valssin, jenkan, tangon ja hitaan valssin ohessa myös vähän fuskua ;-) Toivottavasti päästään vielä tänä kesänä lavalle sitä treenaamaan...
Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin, kuulemiin ja näkemiin.
Täytyy myöntää, että tällainen kevyttä toimistotyötä tehnyt naisihminen on välistä aika uuvuksissa. Valoisana kesäiltana ei saa itseään ajoissa nukkumaan, aamusella taas ei meinaa päästä sängystä ylös, kun on niin väsyksissä ja joka paikka kipeänä. Isännän perässä olen yrittänyt kipittää parhaani mukaan, mutta välistä kyllä ärräpäät lentää, kun ei jaksa edes kottikärryllistä hiekkaa pitää pystyssä. Toisaalta raitista ulkoilmaa on saanut rutosti ja ihan mukavasti näyttää nahkakin työn touhussa ruskettuvan. Com si com sa, puolensa kaikessa.
No onhan sitä jotain hupiakin kaiken tämän raadannan keskellä... Isännän kanssa on käyty Saloisten Nuorisoseuran järjestämällä tanssikurssilla kolmena sunnuntaina. Opettajana on ollut diplomi tanssinopettaja Julia Venemies. Tosi mukava kurssi on ollut! Ope on osaava ja mukaansa tempaava ja parasta on se, että opittiin valssin, jenkan, tangon ja hitaan valssin ohessa myös vähän fuskua ;-) Toivottavasti päästään vielä tänä kesänä lavalle sitä treenaamaan...
Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin, kuulemiin ja näkemiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit, jätäthän terveisiä.