Työn sankareita

Timpuri apureineen huhki koko viikon katon kimpussa ja työt etenivät jo siihen vaiheeseen, että yksi lape tuli valmiiksi.




Vaikka välillä vähän jurmutan Isäntää turhan reippaasta sorkkaraudan käytöstä, niin hän ei tosiaan päästä itseään helpolla tämän rakennusproggiksen kanssa. Navetassa on vielä muutama heluna jäljellä, jotka täytyy lypsää aamuin illoin. Lypsyn jälkeen - siinä seitsemän pintaan - lähdetään sitten raksalle. Takaisin tullaan puoli kuuden tienoilla ja eikun Isäntä taas navetalle. Tällä viikolla tehdään kuiva heinä, joten iltasella hän vielä pyörähtelee pellolla traktorin kanssa pöyhäisemässä heiniä. Eilen perjantaina oli sitten paalauksen vuoro. Onneksi saatiin Lauri avuksi paalien keruuseen, muuten niitä olisi kerätty vielä puolen yön aikaan. Ja aamusella taas navetalle ja sitten raksalle...

Tänään tuli taukoa huopapalojen naulaukseen, kun iltapäivällä alkoikin kesken kaiken sataa. No, onneksi oli kuivaa edelliset viisi päivää ja heinät tuli paalattua eilen, kerrankin ajoitus meni sen suhteen nappiin. Sunnuntaille on luvattu kuivaa ja hellettä. Helteestä nyt ei tässä tapauksessa olisi ollut niin väliä, mutta päästäänpä vaihteeksi taas mökille :-)

Kokeilenpa jälleen laittaa pienen videon pätkän tähän loppuun. Tässä on heinän paalausta viime kesältä. Maisemat ja kelit olivat prikulleen samat myös tänä vuonna.

Huh hellettä!

Juhannussää suosi juhlijoita suojelemalla hukkumiselta. Paremmin ei voisi tämän Jussin säätä kuvailla kun vettä satoi ja lämmintä oli +8 astetta. Samoissa lukemissa pyörittiin kuin edellisvuoden tammikuussa...

Mutta nyt ei ole keleissä valittamista, kun mökkiraksalla tehdään kattoa. Aurinko paistaa ja lämmintä riittää reilusti päälle kahdenkympin! Maanantaina työt alkoivat kattotuolien nostolla. Yksi taakstooli painaa "vain" 40 kiloa, mutta kun se pitäisi nostaa reilun parin metrin korkeuteen niin on parempi, että löytyy konevoimaa avuksi. Mauri on traktorin puikoissa, Markku ohjailee kattotuolia, Isäntä näyttää olevan tarkkailuasemissa ja Keijo keikkuu kattorakenteissa ottamassa tuolia vastaan.

Tällainen sokkelo siitä tuli, kun tuolit oli saatu paikoilleen ja tuettua kiinni. Tässä kuvassa osa kuistin pylväistäkin jo pystyssä.



Uutta ja vanhaa kun yhdistää, niin välillä voi tulla tenkkapoo liitoskohdassa... Uudet kattotuolit olivat 5 senttiä jyrkemmät kuin vanhat, joten eipä siinä muu auta kuin purkaa vanhaa. Isäntää ei saisi jättää sorkkaraudan kanssa kahden ilman valvontaa hetkeksikään, nyt sitä ollaan jo kuistin lattian kimpussa... meikäläisellä oli tässä vaiheessa jo vähän sanomista!



Kesäkeittiö mahtuu onneksi pieneen tilaan ja on siirrettävissä helposti paikkaan jos toiseenkin ;-) Yleensä tämä kyökki sattuu olemaan aina väärässä paikassa, kun kokkailen jotain pikaisesti. Eilenkin pottukattila kiehui iloisesti kuistilla tikapuiden alla Isännän keikkuessa samaan aikaan askelmilla.



Järven puoleinen lape on nyt valmis. Huomenissa työ jatkuu toisen lappeen kanssa. Kattohuopien pitäisi tulla aamusella, miehet pääsevät hikoilemaan sitten niiden kanssa. Toivottavasti tarvelaskelmat pitää kutinsa ja saadaan työ ilman lisätilauksia valmiiksi. Rautakaupat pitävät kuulemma nyt niin pieniä varastoja, että täydennyksen saamiseen saattaa kulua enemmänkin aikaa. Samoin puutavaran hinta alkaa olla nousussa ja lautatavaran kysyntä kasvussa näin kesäremonttien aikaan.



Mitäpäs tässä nyt muuta... Riina on kaverinsa kanssa Mallinkaisilla leirillä. Tiialla on ollut vaihtelevasti ohjelmaa, maanantai kului mökillä, tiistai Mummun kanssa touhutessa, tänään keskiviikkona Tiia pääsi Mummon kanssa Tiimariin shoppailemaan ja Apparalle uimaan. Huomenissa tyttö pääsee sitten taas Takajärvelle polskimaan.

Sadetta pidellessä

Tänään oli mökilläkin tosi tuulinen ja sateinen päivä.



Kas kun lapsuudesta en tällaisia myrskypäiviä kyllä pahemmin muista. Ja mökillä tuli sentään oltua paljon. Mökkikausi alkoi yleensä toukokuun alussa eli mökille mentiin jo perjantai-iltana ja takaisin kaupunkiin palattiin sunnuntai-iltapäivän aikana.

Muistan yhden äitienpäivän - oliskos ollut joskus kultaisella 80-luvulla - kun äitini serkku oli perheensä kanssa mökillä. Me lapset (Sirkku, Soila ja minä) kerättiin edellisenä iltana valkovuokkoja valmiiksi ja äitienpäivän aamuna sitten annettiin kukkakimput onnittelulaulun kera.

Kesäisin tultiin mökille myös työpäivän jälkeen, joskus viiden pintaan. Koska isän työt alkoivat aamusella seitsemältä, piti arkisin herätä jo puoli kuuden aikaan aamupalalle. Kesälomat vietettiin yleensä kokonaan mökillä. Vuonna 1978 tehtiin ainutlaatuinen poikkeus, silloin perheemme teki automatkan Pohjois-Norjaan. Kiipesimme Saana-tunturille ja sieltä löytyi myös vähän lunta (siis heinäkuussa), pitihän siitä pari lumipalloa sitten pyöritellä. Mua ei automatkan aikana maisemat paljon kiinnostaneet. Oli paljon mukavampaa makoilla takapenkillä ja lukea Aku Ankkaa ;-)


Mökkikausi jatkui aina lokakuun lopulle saakka, niin kauan kuin mökissä vain tarkeni öitä nukkua. Lokakuussa järvivesi oli yleensä tarpeeksi kylmää muikun pyyntiin. Verkot laskettiin syvän rajalle ja aamulla kun ne nostettiin, saattoi järvessä olla jo ohut jääkerros.


Talvisin kävimme joka lauantai mökillä saunassa. Talvella laitettiin myös verkot jään alle ja keväämmällä madekoukut. Joulutraditioihin kuului myös joulusauna mökillä.


Mutta nyt nykyhetkeen... Timpuri oli tänään ekaa päivää paikalla ja hommahan sujui, kun Isännän kaima oli vasaran varressa.



Näillä näkymin Juhannuksen jälkeen päästään kattotuolien asennukseen. Positiivisilla fiiliksillä siis eteenpäin ;-)

Hei hulinaa koko viikko!

Kyllä on mennyt taas niin vauhdilla tämä viikko, että oksat pois. Raksa on nyt vihdoin sillä mallilla, että timpuri pääsee huomenna maanantaina työn alkuun.

Maanantaina muurattiin viimeinen harkkokerros. Tiistaina Isäntä asetteli salaoja- ja sadevesiputket paikoilleen.



Illalla Tuomo kävi täyttämässä sisustan hiekalla ja tasoittamassa isot multakasat tällaisella vehkeellä. Kyllä oli ilo katsoa ammattilaisen työntekoa!



Keskiviikkona leviteltiin styroksit: sisäpuolelle yksi kerros (meikäläisen homma) ja ulkopuolelle kaksi kerrosta.



Torstaina sitten taas lisää hiekkaa lootaan. Tytötkin olivat mukana auttamassa. Tässä Tiia on täryttimen puikoissa.



Perjantaina Isäntä purki vielä keittiön kattoa sen verran kuin pari kattotuolia vaatii tilaa. Välikaton täytteenä oli tuhoton määrä sanomalehteä, paperisilppua ja sahanpurua. Vietettiin vähän ennakkoon Juhannusta ja sytytettiin paperisilpusta kokko. Viisi säkillistä (harkkolaastin tonnin vetoinen säkki) tuli tavaraa kokkoon. Sahanpurut vietiin kompostiin ja lehdet paperikeräykseen.




Löysin silpun joukosta Hämeenlinna-Helsinki välin juna-aikataulun vuodelta 1956. Sukumme nuori veturikuski oli aikataulusta tosi innoissaan ja ilmoitti kehystävänsä sen seinälle :-) 50-luvulla on junamatka Hämeenlinnan ja Helsingin välillä kestänyt 2,5 tuntia. Nyt mennään Pendolinolla sama matka vähän reilussa tunnissa.

Lauantaina olikin lyhyt päivä raksalla. Isäntä laittoi pressun puretun katon päälle ja viimeisteltiin paikat maanantaita varten.

Huomenna on aamusella lähtö klo 7 ja paluu sitten Isännän navettaan menon aikoihin. Pitkä päivä on siis luvassa...

Täytyy myöntää, että tällainen kevyttä toimistotyötä tehnyt naisihminen on välistä aika uuvuksissa. Valoisana kesäiltana ei saa itseään ajoissa nukkumaan, aamusella taas ei meinaa päästä sängystä ylös, kun on niin väsyksissä ja joka paikka kipeänä. Isännän perässä olen yrittänyt kipittää parhaani mukaan, mutta välistä kyllä ärräpäät lentää, kun ei jaksa edes kottikärryllistä hiekkaa pitää pystyssä. Toisaalta raitista ulkoilmaa on saanut rutosti ja ihan mukavasti näyttää nahkakin työn touhussa ruskettuvan. Com si com sa, puolensa kaikessa.

No onhan sitä jotain hupiakin kaiken tämän raadannan keskellä... Isännän kanssa on käyty Saloisten Nuorisoseuran järjestämällä tanssikurssilla kolmena sunnuntaina. Opettajana on ollut diplomi tanssinopettaja Julia Venemies. Tosi mukava kurssi on ollut! Ope on osaava ja mukaansa tempaava ja parasta on se, että opittiin valssin, jenkan, tangon ja hitaan valssin ohessa myös vähän fuskua ;-) Toivottavasti päästään vielä tänä kesänä lavalle sitä treenaamaan...

Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin, kuulemiin ja näkemiin.

Ahkerointia

Kun viikonloppu meni melkein kokonaan huilatessa ja harrastaessa (mm. tanssikurssilla Saloisten ns-talolla), niin tänään olikin sitten aika taas ahkeroida.

Tytöt ahkeroivat kotona kasvimaan parissa. Harso pois ja sitten arpomaan "oikeita" taimia rikkaruohojen seasta. Mummu tuli onneksi auttamaan porkkanarivistöjen kanssa. Tässä on aherruksen tulos: siistit ja suorat rivit porkkanaa, tilliä, persiljaa, salaattia, hernettä, papua, sipulia ja erilaisia kesäkukkia. Mummu auttoi myös kesäkurpitsan taimien istuttamisessa. Kyllä olen ylpeä omista pikku-puutarhureistani! Kuvassa harson alla on vielä perunaa.

Iloinen yllätys oli myös se, että ruoka odotti valmiina kun Isännän kanssa kotiuduimme mökiltä!

Riina ompeli illalla uuteen partiohuiviinsa merkit. Huomenna Haukat-vartio menee koko päiväksi Puuhamaahan ja nyt on Riinallakin oma huivinsa ekaa kertaa käytössä.

Mukana tulleessa ompeluohjeessa kerrottiin, että "Partiolippukunta Ryttylän Eräveikkojen huivissa kota-merkki kuvaa sekä Partiomajaa että Ryttylän kylää Puujoen rannalla. Kahden kolmion välissä oleva sininen alue kuvaa kylän läpi virtaavaa Puujokea ja havu-merkki Puujoen toisella puolella olevia metsiä, partiolaiselle tärkeää luontoa". Aika hienosti noilla merkeillä on saatu kuvattua partiolaisten elinympäristöä ja arvoja.

Isännän kanssa ahkeroitiin mökillä viimeinen harkkokerros paikalleen. Välillä piti hakea lisää harkkolaastia (8 pussia, á 25 kg), kun tonnin säkki loppui kesken. No, yksi kokonainen pussi ja pari pussin loppua jäi vielä, mutta onpahan sitten varalla jos vielä jossain tarvitaan. Myös harkkoja jäi jokunen ylimääräinen odottamaan puukatoksen perustustöitä hamassa tulevaisuudessa.

Tänään tulivat myös kattotuolit. Kuski teki kunniakierroksen meidän kotikylän kautta, kun tilauslistaan oli merkattu vain kotiosoite :-( No, onneksi ei tuntunut olevan tunnin ylimääräisestä ajomatkasta kauhean pahoillaan. Täytyy muistaa kattohuopatilauksen kanssa varmistaa oikea toimitusosoite! Tässä on kännykällä otettu pikakuva lentävistä tuoleista.

Tässä vielä näkymä järvelle päin, kun harkkokierros on valmis.

Huomenissa pitäisi laittaa salaoja- ja sadevesiputket paikalleen. Mauri tuo tullessaan hiekkaa, jolla koko systeemi peitetään. Illalla pitäisi sitten tulla vielä urakoitsija sellaisen koneen kanssa, jolla multa- ja hiekkakasat saadaan levitettyä. Vihdoinkin olisi tämä vaihe valmis ja päästäisiin käsiksi maan päällisiin rakenteisiin.

Betonia ja parisuhdeterapiaa

Kun esikoisen 12-vuotissynttärijuhlista toukokuun viimeisenä päivänä oli selvitty, oli vuorossa betoninvalu mökillä. Sekin kauniin aurinkoisessa ja HELTEISESSÄ säässä. Kesäkuun 1. päivänä klo 11 pintaan pihaan jyrähti tämän näköinen auto...

Aisaa olisi riittänyt 28 metrin matkalle, mutta meille riitti sentään vähän vähemmän ;-) Piha kesti onneksi hyvin betoniauton painon, säiliössä oli mokkoa sentään 6 kuutiota.

Mikko oikaisi aisaa terassin tolppien luo ja sitten odotettiin mokkoa tulevaksi ja tulihan sitä sitten ihan tuutin täydeltä.

Helteisen sään johdosta meilläkin oli kuumat paikat saada mössö levitettyä tasaiseksi ennen kuin se kuivuisi kokonaan. Kaikki saatiin onneksi tasattua ajoissa. Tytöt kastelivat vielä betonia ettei se halkeilisi.

Illalla tuli vielä Isännän kaima näyttämään harkkojen laittoa. Päivä venyi puoli kymmeneen ennen kuin päästiin kotimatkalle.

Tänään tiistaina saatiin Isännän kanssa laitettua eka kerros harkkoja paikoilleen. Sementin sekoitus sähkömyllyllä muistutti ihan pullataikinan tekoa monitoimisekoittimella, yksi ämpäri vettä ja 3,5-4 ämpäriä kuivasementtiä sekaan. Vain hiiva ja sokeri jäivät tästä reseptistä uupumaan ;-)

Tässä Isäntä asettelee pilariharkkoa paikoilleen. Hyttysiä alkaa olla ihan tarpeeksi näin päiväseltäänkin, täytyykin laittaa hyttysmyrkky ostoslistalle. Isännällä on päällään mun synttärilahjaksi antama rakentajan liivi. Tuli kerrankin nappilahja oikeaan aikaan.

Tässä on vielä yleisnäkymä raksan tilanteesta.

Tuli tänään mökillä mieleen astioita tiskatessa, että mehän vietetään Isännän kanssa tällä hetkellä meidän parisuhteen laatuaikaa. Näin paljon on oltu pelkästään kahdestaan yhdessä viimeksi ennen lasten syntymää - siis 12 vuotta sitten - josko sillonkaan yhtä intensiivisesti kuin nyt. Useasti olen kuullut, että talon rakentaminen on parisuhteen koetinkivi, mutta kyllä sillä ainakin tässä tapauksessa on ollut positiivisiakin puolia :-)