Asun Janakkalan Saloisten kylässä. Siis ihan oikeasti maaseudulla, jossa lähimmät katuvalot ovat neljän kilometrin päässä. Tänne "korpeen" minut toi elämäni mies - Keijo - aika tarkkaan 14 vuotta sitten. Perheeseemme kuuluvat tyttäremme Riina (10 v.) ja Tiia (8 v.).
Olen töissä HAMKissa Visamäen yksikössä Hämeenlinnassa. Toimistosihteerinä hoidan kaikenlaisia paperiasioita Biotalouden koulutus- ja tutkimuskeskuksessa. Työhöni liittyvät myös Hämeen ammatti-instituutin hallintoasioita sekä ammatillisten erikoistumisopintojen hakuasioita.
Mieheni on pesun kestävä jyväjemmari eli maanviljelijä. Tuotantosuuntana on maidontuotanto eli maanantaista sunnuntaihin - kahdesti päivässä - Keijo suuntaa pihan poikki navettaan lypsylle. Kesällä tuotetaan ja säilötään lehmille rehua ja heinää talvea varten. Metsätöitä on sen verran, että talo pysyy omilla puilla lämpimänä ympäri vuoden.
Riina ja Tiia käyvät koulua Janakkalan vanhimmassa vielä toiminnassa olevassa kyläkoulussa Löyttymäen koulussa. Tässä kaksiopettajaisessa koulussa on tällä hetkellä 35 oppilasta. Töitä tehdään jatkuvasti sen eteen, että lapset voivat käydä omaa kyläkoulua. Pikkukoulujen lopettamisuhka on nykypäivää monessa maalaiskylässä ympäri Suomen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit, jätäthän terveisiä.